Kissankermaa & Märkiä tassuja

Tein joku aika sitten tulokkaalle treeniblogin, mutta nähtävästi siellä on nyt koko lauma. Unohdin salasanan, niin en päässyt linkittämään tänne. Ja sitten en enää viitsinytkään. …

http://ikarostreenaa.blogspot.com/

Ollaanpas sitä nyt niin…..

Nyt riitti Mintulle lääppiminen! Hei, kuka sä luulet vanha ukko olevas????

Mururrruruurr rääärärrrr!!!! Kissatappelu!!!!!

Kissat ne vaan uinuvat…..koska ovat kissoja.

Ja koirat?

No, eivät ainakaan nuku…

Killen kontrollipissa oli puhdas ja ph hyvä. Eli ikävät kiteet on toistaiseksi voitettu!

Killellä on tänään se eläinlääkäri. Ilmeisesti retale aavisti jotain, koska paskoi kauppareissuni aikana kostoksi tahmean jöötin, jota jäi pyllyyn kiinni. Kaikki varmaan tietää mitä siitä seuraa, kun kissalla jää paskaa perseeseen, ja miltä lopputulos näyttää kermanvärisellä ryijymatolla…

Pahinta oli kuitenkin, kun piti raukka paran pyllyä siivota ja kissaparka ei pitänyt siitä yhtään…

Minttu kenties lohdutteli eilen Killeä:

Noita elukoita kun nyt on siunaantunut, niin aloin tänään tuntea itseni eläintenhoitajaksi…

Aamulla kaksi koiraa pitää ruokkia ja pissattaa erikseen. Pentu pitää heti kopata kainaloon, ettei se ehdi lorauttaa, ja samalla pitäisi olla akrobaatti ja maagisesti yhdellä kädellä kiskoa päälle housut ja takki. Pallotellaan siis yleensä miehekkeen kanssa pentua, ja puetaan vuorotellen.

Kun koirat on hoidettu ja mieheke häipynyt töihin, menee Iso-muhveli makkariin vielä torkuille ja laitan pikku-muhvelille nameilla täytettyjä maitopurkkeja, kanamunakennoja ja pahviputkia pitkin lattiaa, että s ehyvin levätyn yön jälkeen taas saa väsyttävää aivojumppaa. Tunnin päästä mennään taas ulos pissille ja kakille ja sen jälkeen pikkumuhveli lepää, kunnes käydään taas pihalla asioilla. Siinä vaiheessa kello käykin pian yhdeksän, ja kehtaa päästää isomuhvelin leikkimään pennun kanssa - melkoinen töminä kuuluu nimittäin noiden kakaroiden leikeistä.

Kun pentu väsyy ja menee nukkumaan, otan isomuhvelin, ja vien sen lenkille - sekä juoksemaan takapihalle. Lenkin jälkeen pikkumuhveli menee vuorostaan ulos, ja sen jälkeen koirat taas leikkivät, kunnes laitan ne erikseen nukkumaan. Koko päivä sitten rytmittyykin pennun yksinoloharjoituksiin, pissityksiin ja koirien remuamiseen ellemme lähde anoppilaan kylään.

Mutta kivaahan se on, kun on kaksi koiraa, ja oma päätös oli opettaa suoraan ulos sanomalehden sijaan. On se vaan aika härdelli, kun saa kokoajan ravata ovista ja jännätä tuleeko nyt se pissikakka sinne ulos vai matolle.

***

Killellä on maanataina kontrollipissa. Kotioloissa näytteen ottaminen ei ole onnistunut - kehveli kusee aina yöllä tai illalla - ja elmukelmukin löytyy aina palasiksi teroitettu tuolin alta kun aamulla toivonrikkaana katson olisiko pissia jäänyt talteen. Tyhjää astiaa en uskalla kokeilla, koska en halua aloittaa mitään matolle pissimistrendiä noin yleisemmin.

Varasin sitten lopulta suosiolla lekurin ja toivotaan, että kiteet ovat nyt sulaneet! ( Samalla varasin myös rokotuksen pennulle.)

Ja soitinpa vielä Kennelrehullekin tilauksen, Tekla alkaa barffaamaan, ja koitan jos Killekin söisi raakaruokaa. Riippuu tosin siitä saanko anoppilasta lihamyllyn, koska melko kalliita ne varteenotettavat luita kestävät masiinat. Kille tuskin suostuu syömään siipiä, niin jonkinlainen märkäruokaan sekoitettava mössö olisi helpompi tapa tottuttaa barffiin.

Joop. Oli muuten hiukan erikoista, kun katsoin Kennelrehun aikataulusta, että niiden auto pysähtyy täällä 27.10, ja muistin, että nyt on lokakuu - eli tilauksen tekoon oli enää aikaa vartti, kun maanataina kerran olisi jo se kyseinen päivä. Soitinkin kiirellä Kennelrehulle ja puuskahdin luuriin “VIELÄKÖ EHTII TEKEMÄÄN TILAUKSEN PORIIN????!!!!”

Hämmästynyt kennelrehun työntekijä totesi, että tottakai ehtii, siihenhän on melkein kuukausi, kun seuraava pysähdys on lokakuussa.

Hupsistarallaa, nyt onkin syyskuu, no kappas. Taisin mennä sekaisin, kun varasin pennulle rokotusaikaa lokakuulle, ja euraavaksi soitin rehulle tilausta. No,  hyvinpä ehdin kuitenkin sen tilauksen tekemään!

Tulossa on nyt naudan ruskoluita, broilerin siipiä - ja kauloja. Aloitetaan niillä  näin ensialkuun.

PS. Kiva! Jäin lukkojen taakse, kun menin takapihalle pennun kanssa. Piti sitten lähteä rähjävaatteissa ja pentu kainalossa naapuriin kysymään vara-avaimia, jotka kys. vanhallarouvalla on ollut ( vuokraisännän ystävä). Mutta ei ollut juuri nyt, kun ne menivät isännöitsijälle kosteusmittausten yhteydessä. Hän etsi miehekkeen äidin numeron lapuistaan, soitti anopille, joka soitti miehekkeelle. Mieheke tulikin sitten avaaman oven. Huhheijaa…ei nolota ei….

No, onpa nähtävästi jotain etua siitä, että asuu niin pienessä paikassa, että kaikki tuntee kaikki…..

Olipas eilen päivä! Yleensä täällä ei ikinä tule vastaan irtokoiria, mutta eilen niitä sattui kohdalle peräti kaksi.

Ensimmäisellä kerralla olin juuri tulossa kaupalta, toisessä kädessä täysinäinen ruokakassi ja toisessa suklaapatukka, jota mutustin ylen onnellisena. Siinä sitten huomasin kuinka takaani liikenneympyrässä pitkin autotietä laahusti valkoinen pikkukoira. Hetken hämennyksen jälkeen käännyin ja kysyin varmuuden vuoksi koiran vieressä kulkevalta rollaattorimummelilta tietääkö hän mistä tuo koira tuli, ja ei kai se ole hänen.  Ei kuulemma ollut.

Menin koiran luokse, se pysähtyi niille sijoilleen tuijottamaan minua. Kyykistyin.

Mäyriksen kokoinen pitkäkarvainen seurakoira tärisi aivan holtittomasti, sen silmät seisoivat päässä, ja mieleen tuli lähinnä manaajan pikkuapulainen. Sesse ei ollut vähän “arka”, vaan se  oli aivan totaalisessa shokissa - arvelin sen ehkä jopa karanneen lenkillä koiratappelussa tai jääneen auton alle. Yritin varovasti katsoa onko sillä pantaa, ja koiran kaulalla käteni osui hillittömään takkulaattaan. Järkytyin ja samalla hetkellä järkytyin enemmän, kun koira otti arvaamatta ritolat ja juoksi käsittämätöntä nakia viereisille kerrostaloille pakoon.

Seurasin koiraa taloille, ja joka askeleelta vitutus kasvoi. Olisi vaan pitänyt ottaa se elukka saman tien tiukkaan otteeseen, kun oli vielä sattumalta vanha kissalle tarkoitettava “noutajaremmi” hätävarana taskussa omien koirien takia. Mutta kaikki kävi niin nopeasti. Pelkäsin myös koiran purevan puolustautuessaan, ei satu olemaan jäykkäkouristusrokote voimassa. kröhmmm…on aina päässyt unohtumaan.

En sitten enää löytänyt koiraa kerrostaloilta, ja palasin kotiin soittamaan rankkurille, joka sattuu asumaankin aika lähellä. Toki tiesin, ettei hän lähde näillä avuilla koiraa etsimään, mutta ajattelin että jos elukan perään on soiteltu, niin tietääpähän sitten että on havaittu paikassa x viimeksi. Ei ilmeisesti kukaan kuitenkaan ollut perään kysellyt, mutta rankkuri kertoi nähneensä kauppareissullaan kyseisen koiran joskus kesällä samalla alueella. Oli kuulemma joku nainen yrittänyt saada kiinni ja onnistunutkin lopulta.

Että semmoinen karkulainen…ei ilmeisesti ekaa kertaa jännitysmatkoilla…

****

Ja sitten tapaus nor. 2 sattui, kun olimme ensimmäistä kertaa yhdessä Ikaroksen ja Teklan kanssa ulkona. Tekla kävi kierroksilla, kun se olisi halunnut leikkiä Ikaroksen kanssa, ja mieheke ei saanut sitä kuriin. Vaihdoimme sitten niin, että mieheke talutti pikkuista, ja itse otin Teklan. Nätisti se jo pian menikin, ja käännyimme ennen pyöräteiden T-risteystä pienelle puistikolle, jossa on roskis. Matkalla roskikselle sivullemme tuli pyörätietä pitkin n. 10m päähän naapurimme lapsi koiransa ja kaverinsa kanssa.

Pepe-koira alkoi kiskoa meitä kohti, ja Tekla antoi hyvää mallia pennulle räkyttämällä. Se yleensä turhautuu, kun ei pääse Pepen luokse ja alkaa haukkua. Osittain haukkuminen on myös epävarmuutta.

No, pysähdyimme tarkoituksena antaa lasten mennä ohitse. Istutin Teklan maahan ja kielsin haukkumasta, mutta eipäs se mitään enää kuunnellut, lopetti hetkeksi ja sitten taas alkoi kun ei voinut hillitä itseään. Välimatkan saaminen oli hidasta, kun russeli kiskoi meitä kohti kiljahdellen, eikä näillä fleksiä käyttävillä tytöillä olle ollut tapana ottaa ohjia käsiin ja kiskoa koiraa mukaansa. Voiko sitä edes fleksillä tehdä???

Mutta kyllä he siitä sitten lopulta pääsivät ohi.

Pienen hetken kuluttua kuulin kuitenkin huudahduksen “koira karkasi!!!!” ja saman tien hypernopea russeli oli edessämme ja perässä juoksi hätääntynyt tyttö. Juurikaan seurauksia miettimättä suoritin refleksinä johtajan velvollisuuteni häätää vieras koira, varsinkin kun pentu oli mukana ja Teklalla juoksut. Astuin askeleen kohti koiraa, ärisin lujaa, osoitin kädelläni ja karjaisin tiukasti HÄIVY!!!!!!! Teklakin siinä hyppäsi kohti Pepeä ja rähähti.

Niin Pepe otti ja lähti samaa tietä pois, yhtä nopsaan kuin oli tullutkin, ja meni naapurintytön ohi suoraan pyörätielle kadoten näkyvistä. Tyttö teki juoksusta uukkarin ja lähti perään - minkä jälkeen kuului vaan hätääntyneitä huutoja, kun tytöt juoksivat koiran perässä.

Ei hemmetti meinasi sydän haljeta. En yhtään odottanut, että Pepe ottaisi hatkat huutamisesta, kun olen tottunut siihen, että Tekla ei ole erityisen ääniherkkä, pikemminkin kaikkea muuta. Lisäksi russelit nyt ovat aika tiukkoja tapauksia, ja Pepekin käy aina häntä pystyssä tuijottamassa Teklaa ja merkkaa sen silmien edessä pihapuskamme. Odotin sen siis jäävän siihen kärkylle, vaikka tekisin mitä - enkä villeimmissä kuvitelmissanikaan arvannut sen lähtevän pupu pöksyssä pakoon pyörätielle/ autotielle.

No eipä mitään. Ikaros ei ollut moksiskaan ja häivyimme muina miehinä - eli veimme Teklan takaisin ja lähdimme pikkumiehen kanssa uudestaan kävelemään ja katsomaan saivatko tytöt koiran kiinni. No onneksi he saivat ja tulivat jo kotitiellä meitä vastaan. Tuli hetkessä vähän vähemmän ahdistunut olo, kun en sentään ajanut koiraa auton alle. Tytöt tosin näyttivät minut nähdessään melko myrtseiltä ja pysähtyivät odottamaan, että pääsimme ohi. Taisivat luulla, että olen niille “hippasen” vihainen, kun karjuin koiralle naaman punaisena. Enpä tiedä onko nuorelle koirakansalla kovinkaan tuttua se koiraetiketti, että vieraita irtokoiria ei missään nimessä päästetä lähelle pentua sitä alistamaan. Tekla on jo oikea malliesimerkki siitä, mitä tapahtuu, kun on luonteeltaan epäluuloinen koira, jota vieraat koirat pääsevät ohitseni alistamaan. (Plus Teklalla oli tosiaan vielä juoksut, ja sen mielialavaihtelutkin ovat tehneet siitä persereijän.)

Sanoin sitten tytöille, että onneksi he saivat koiran kiinni, ja en olisi huutanut, jos olisin arvannut, että se lähtee juoksemaan. Selvensin myös, että huusin koska koirallani on juoksut, vaikka sen he ehkä jo tiesivät, koska asiasta sanoin naapurin perheenisännälle, kun ne hillopäivät koiralla alkoivat.

Tytöt puolestaan sanoivat koiran rimpuilleen äkkiä valjaistaan irti, ja totesin, että juu, semmoista voi joskus sattua, eikä sille voi mitään. Toivottavasti heille ei nyt jäänyt paha mieli, eihän se heidän vikansa ollut; Joskus ne koirat voivat tosiaan itsensä vetää valjaista irti, ja paha sitä on estää ilman ennustajan lahjoja.

No, ehkä ei nyt irtolaisia tule vastaan enää vähään aikaan, kun kerralla niitä putkahti kaksi…

Sitten Ikaroskuvaa rannalta:)

Ikaros on siis keltainen uros-lapukka…

Äiskä ei ole antanut mun pitkään aikaan blogailla, mutta tämän asian haluan kertoa itse.

Tässä on mun uusi pikkuveli!

Mä jo vähän ihmettelin, kun ihmiset oli poissa tosi pitkään, paljon pidempään kuin koskaan aikaisemmin. Mutta sitten se syy selvisi, kun ne toivat mukanaan tommosen pienen naskalihampaan. En mä nyt tuommoista oikein toivonut, mutta oikeastaan se on ihan kiva tyyppi. Äiskä kyllä hermostuu heti, jos sen kanssa alkaa vähän painia, kun kuulemma mä en osaa leikkiä nätisti noin pienten kanssa. Mutta kyllä me tänään vedettiin kilpaa semmoista röhkivää possulelua ja nukuttiiin vierekkäin. Kai meistä sitten tulee hyvät kaverit, kun se tuosta vähän kasvaa - ja alkaa tehdä muutakin kuin sontimisia ja tuhotöitä!

Vähän kummallinen se kyllä on, kun se ei sano mitään! Äiskän mukaan tosin se johtuu siitä, että vaan lapinkoirat on tälläisiä möykkämasiinoja….

Ja nyt meille ei kuulemma tulee enää lisää eläimiä, kun nuppiluku on äiskän mielestä täysi.

Jännä miten toisen kissan alkaessa pesupuuhiin, ryhtyy pian toinenkin siinä karvojaan rääppimään. Vähän samalla lailla tuntuu tarttuvan kuin haukotus ihmisillä.

Kille vaikuttaa edelleen voivan kohtuullisesti, ja pissa tulee n. 3 kertaa päivässä. Ummetus taitaa kuitenkin vaivata, sillä kakkaa tulee harvakseltaan. Kakan panttaaminen tosin hermostuttaa, koska ummetus liitetään myös virtsavaivoihin ja virtsakiviin.

Kille myös päätti, että hän ei enää syö lääkeraksujaan kuin korkeintaan rääppien. Muutahan ei saisi antaa, mutta kokeilin kyllä Applawsin raksuilla, että onko kyse kunnon huononemisesta vai ihan vaan nirsoilusta. Ilmeisesti Kille nyt vain nirsoilee, koska hotki kyllä melko innokkaasti ne AP raksut ja söi sheba-kanaakin mielellään.

Voi olla, että raksut ärsyttävät mahaa ja antibioottikuurikin on voinut aiheuttaa vahinkoa masuun. Itsellä ainakin pidempien kuurien aikana menee nopeasti ruokahalu ja silloin joskus, kun olin pidempään sairas, niin parin kk antibioottikuurin lopuilla en oikeastaan syönyt enää mitään, ja yökkäilin Kefexinit yms. pitkin keittiön pöytää. Että sympatiaa kyllä heruu Killelle, jos en maha on nyt pipi.

Onneksi Kille on syt syönyt pieniä määriä lääkeraksuja. Se myös tulee myös keittiöön pyörimään ja selvästi kerjää sapuskaa, mutta nuo urinary raksut on päässeet hyi hyi osastolla. Mieheke saakin hakea lekurilta liottavaa märkäruokaa, kun pääsee duunista. Josko se sitten menisi paremmin alas..

Olen kyllä oikeastaan sitä mieltä, että mikäli kiteitä vielä kontrollipissassa on, niin hommaan dl-metioniinia apteekista ja annan sitä c-vitamiinin kanssa märkäruokaan sekoitettuna. Mielestäni tuo RC-liutusruoka on riistofirman riistoruokaa. Sisällysluettlossahan on enemmän hiilareita kuin mäkkärin hampurilaisessa, ja se mikä maagisesti ruuasta tekee lääkeruokaa, on siihen lisätty dl-metioniini. Eli käytännössä syötän nyt Acanaa huonolaatuismepaa hiilarimoskaa, johon on vain lisätty ainetta x. Ugh!